Tässä 52 vuotta sitten ottamassani kuvassa, ( alla) näin silloin omat juureni. Sitä on hyvin vaikea selittää, mutta kuten kuvassa näkyy ne olivat paljaana ja vahvoina, silti monien poljettavana. Olin silloin isätön , äiditön ja perheetönkin. Lumouduin noihin puun juuriin ja ajattelin, jonain päivänä juureni peittyvät multaan ja oksani kantavat hedelmiä, olen ehjä ja vahva.
Nyt voin sanoa, näin kävi, olen hyvin vahva, kun ihminen mankeloidaan tarpeeksi kovien levyjen läpi elämästä voi tulla joko vahva ja kaunis tai jos huonosti käy, juuret olisivat murtuneet eikä mitään enää olisi.
Nyt puuni kantaa hedelmiä elämä on täynnä kiehtovia unelmia, olen vapaa kuin taivaan lintu, silti lähelläni on paljon perhettäni, ystäviäkin. Saan toteuttaa itseäni juuri siten kuin milloinkin tahdon.
Kuvan käsittelyohjelmalla en tehnyt paljon, tein vain kaleidoskooppi muutoksen, joka tuokin nyt hyvin paljon uutta ajatusta .. Juuri tuollainen puuni ja metsäni on. Alempana on postaus jonka ehdin tehdä samasta aiheesta, mutta se on hyvin pinnallinen, siitä puuttuu näiden kuvien syvyys ja sielu. Kuvani olivat silloin mustavalkoisia, tämä oli harmaantununut lisäksi, saanut ajan patinaa. Otin kuvan kun olin kesä kurssilla maalailemassa jossain Fiskarssin lähellä..
........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti